Takapuolen nostoaikeita

Kun kauan odotettu päivä sarastaa, tarinoiden ihmiset hypähtävät ylös sängystään virkeinä ja hymyilevinä, puhjeten laulamaan reipasta marssilaulua tai jotakin (rasittavuuteen asti) pirteää heidikyrömäistä rallatusta. Itse venytin torstaisen siivoamisen ja pakkaamisen niin pitkälle yöhön, ettei aamutahmeudessa edes huippuhauskan virkistyspäivän ajatteleminen herättänyt halua hypähdellä tai hyräillä. Sain kuitenkin itseni ja lapsukaiseni kerättyä sen verran ajoissa kasaan, että ehdimme nauttia aamiaisen rauhassa kahvila Palomassa kaupungintalolla. Olin varautunut perussämpylöihin, kahviin ja tuoremehuun, mutta Paloma olikin kehitellyt seisovan aamiaispöydän. Tarjolla oli hyvät perusainekset: puuroa, munia, leipää, leikkeleitä ja vihanneksia. Ostettuani lapsille kaiken päälle vielä pullat, olimme kaikki jo selkeästi enemmän Heidi Kyrön aallonpituuksilla.

Nelituntinen työpäivä sujahti ohi nopeasti. Negatiivisempi ihminen olisi voinut sanoa, että retkelle lähdön lähestymisen saattoi päätellä kasaantuvista sadepilvistä. Me olimme kuitenkin seuranneet sääennusteita tiiviisti jo useamman päivän ajan, joten uhkaava räntäsadekaan ei verottanut hilpeää tunnelmaa. Pääsimme perille Aulangolle lähes aiotun aikataulun puitteissa ja tallin suloinen, pieni ratsastuksenopettaja jakoi meille hevoset ja komensi ruokkoushommiin. Itse sain Joken, kauniin, lempeännäköisen friisiläisen. Joke kesti kärsivällisesti ensikertalaisen tottumattoman käsittelyn harjauksesta satulointiin. Huippuratsastajamme, kollegani Suski, oli onneksi apuna. Kahlatessamme maneesille nilkkoja myöden mudassa tunsin sadasosasekunnin mittaisen epäilyksen piston: Noinkohan mukaan pakkaamani kenkälankki tekisi kovin kummoista parannusta nahkasaappaideni ulkonäköön..? Oh well, Hyvinkään yökerhoihin pääsyä tuskin evättäisiin pikku hevosenlantakokkareiden vuoksi - satulaan pääsy kireissä nahkahousuissa oli itse asiassa paljon haastavampi homma.

En pitkästytä teitä kaikilla moninaisilla yksityiskohdilla, varsinkaan kun kukaan ei edes viihteen nimissä vaivautunut putoamaan satulasta. Tyydyn toteamaan, että jopa me, jotka olemme poikenneet satulassa vain kerran elämässämme, senkin ennen kymppisynttäreitämme, suoriuduimme hommasta kiitettävästi. Tämä tosin johtui (sata)varmasti enemmän hyvin koulutettujen hevosten suopeasta luonteesta kuin kenenkään synnynnäisestä lahjakkuudesta.

Ennen kylpylään menoa kaivoimme eväät (täytetyt patongit, viinin ja pakolliset retkipillimehut) laukuista sateen piiskattavaksi ja joimme pari rentouttavaa mukillista ennen vielä rentouttavampia hierontoja ja saunaa. Taksien saapuessa pihaan kolme tuntia myöhemmin kaikilla oli jo uusi nälkä, tosin Piparkakkutalon tarjoamaa ruokaa tulisi varmasti syötyä yli tarpeen vaikka täyteenkin mahaan. Itse söin kolme ruokalajia viimeistä murua myöten.

Hyvinkäälle saavuttuamme väki oli vähentynyt puolella ja Joutsenessa Villatehtaan rakenteiden puutteita ja vahvuuksia pohtimassa istuimme enää minä ja kiinteistönhoitajamme Ari. Kolmen lasillisen verran asioita analysoituamme kello näytti jo puolta kahta. En lähtenyt esittelemään - kylläkin melko hienosti puhdistettuja - saappaitani yökerhoon, vaan hyppäsin kiltisti taksiin ja kotiin peiton alle.

Lauantaiaamuna saatoin sisäreisistäni päätellä käyneeni ratsastamassa. Illan aikana nautittu viini ei sen sijaan muistuttanut itsestään mitenkään, joten kulutin päivän onnellisena kaimani kanssa ostoksilla ja kahvilassa. Hyvien löytöjen tekeminen olisi jo sinällään mahtavaa, mutta sen lisäksi sain taas kaivattua vertaistukea murrosikäisten tyttärien yksinhuoltajaäidiltä (nimimerkillä “nolo, mitään ymmärtämätön mutsi”). Myöhään iltapäivällä noudin söpön, mutta jo totutussa määrin vastahankaisen tyttölapseni yökyläilyltään ja matkustimme junalla Mummilaan, jossa poikalapseni oli rymynnyt tyytyväisenä metsissä. Saunan ja muutaman korttipelin jälkeen kiskaisin kaksitoista tuntia unta - puoli vuorokautta unta onnistun nukkumaan ainoastaan äidin helmoissa. Tänään on siis runsaasti energiaa käytettävissä, vaikkapa salilla?

Eilen poikkesin lounastunnillani kosmetologilla, puolessa tunnissa sain lisäväriä ripsiin ja kulmiin. Käynti oli niin miellyttävä, että varasin heti uuden ajan kuukauden päähän. Lisäksi sain loistouutisia: näppärä kosmetologinainen tekee myös kaikenlaisia sokerointeja, myös brasilialaisia versioita. Kävin aikanaan säännöllisesti sokeroinnissa, tulos kun on selvästi pitkäkestoisempi kuin iänikuisen höylän jäljiltä. Kovin kalliiksikaan se ei tule, etenkään kun säärieni säälittäviä haituvia ei tarvitse hoitaa kuin kerran kesässä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Pakko vielä mainita, ettei ensimmäistä kertaa kannata säikähtää (itsestäni tuntui hetkisen, että kävisin mieluummin synnyttämässä…), käynnit helpottuvat ja nopeutuvat kerta kerralta karvojen kasvaessa aina vaan hennompina ja harvemmassa. Ihoa kannattaa kuitenkin kuoria ja öljytä säännöllisesti, niin karvatupet pysyvät terveinä.

Työpäivä oli vähän turhan kiireinen ja ruokailu jäi vähänlaiselle huomiolle. Eilinen energiansaantini oli suurin piirtein 1300 kilokaloria (itsetehty sämpylä ja keitetty kananmuna aamulla, toinen sämpylä lounaan korvikkeeksi, tomaattikeittoa ja tonnikalaa iltapäivällä ja kasvissosekeittoa illalla, banaani ennen nukkumaanmenoa) , liikuntaa harrastin puolentoista tunnin kävelyn verran, reipasta vauhtia (noin 7 kilometriä tunnissa). Tänään en valitettavasti ole saanut asioihin parannusta, tähän mennessä ruokalista näyttää melko lailla samalta kuin eilen. Pyrin kuitenkin syömään paremman iltapalan.

Illalla on tiedossa pyykinpesua, pakkaamista ja siivousta. Parasta siis kiirehtiä kotihommiin, ehtii vielä kolmisen tuntia touhuta ennen yöllisiä treffejä. Huipputehokkaat naiset hoitavat nukkumisen ja seuraelämän yhtä aikaa: toissayönä söin romanttisen kynttiläillallisen Gordon Ramsayn seurassa, viime yönä pääsin ihan Ameriikkaan asti Mr Bigin mukana - New Yorkin yöelämä on mitä mahtavinta. Hymyillen ja onnellisen odottavin mielin siis sänkyyn tänäänkin.

Lähes koko henkilökohtainen elämäni on mennyt uusiksi viimeisen kahden viikon aikana. En vaivaa teitä tarkemmilla yksityiskohdilla, muutokset eivät vaikuta lihastehtailuprojektiini. Sen verran totean kuitenkin kiitollisena, että kaikki läheiseni ovat hengissä ja hyvissä voimissa, mitään peruuttamatonta ei siis ole tapahtunut.

Blogin kirjoittaminen on tuntunut täysin ylivoimaiselta, tunne on ollut kuin ammoin koulunpenkillä, kun kemian koepaperiin tuijottaessani näin pelkkää valkoista. Nyt olen saanut jonkinlaisen otteen tilanteesta ja blogi varmasti tästä pitäen antaa jälleen voimaa energian syömisen sijaan. Korvaukseksi (itselleni) kirjoitan parin viikon ajan joka päivä jotakin. Kirjoittaminen on kuitenkin asia, jota ajattelen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla - normaalitilanteessa.

Pääsiäinen oli ihanan rentouttava, ehkä siitä syystä sainkin voimani takaisin ja ajatukseni järjestykseen. Reippaat kävelyt teiniaikojen rakkaissa maisemissa saivat asiat näyttäytymään erilaisessa valossa - kaikenlaisesta on selvitty ennenkin ja selvitään jatkossakin.

Viimeiseen mittaukseen on 76 päivää.

Onneksi flunssapöpö päästi kohtuullisen helposti irti, lauantaina vointini oli jo lähes normaali. Perjantaina olo oli kyllä kertakaikkisen kurja, pidin tiiviisti koko päivän sohvaa paikoillaan. Osaksi taudin talttuminen saattoi johtua rakkaan kämppikseni tuomasta varsin ainutlaatuisesta sveitsiläisestä luomumustaseljamehusta. Sain viattomalta näyttävän, mutta järkyttävän makuisen nesteen alas vain kunnioituksesta (ei kämppistä, vaan) pullon hintalappua kohtaan. Perusteellisen matemaattisena ja tieteellisenä naisena totesin, että ilman muuta aine toimii: mikään virus ei viihdy samassa systeemissä mokoman sotkun kanssa. Sisuskaluni sentään onneksi viihtyivät, välittömästi juonnin jälkeen esiintyneistä sivuoireista huolimatta. Suosittelen siis lämpimästi seljamehua flunssalääkkeeksi.

Ruokailujen ja treenin osalta viikonloppu meni tietenkin pilalle. Nyt on siis otettava aikataulua kiinni mahdollisuuksien mukaan. Tänään otan reippaan kävelylenkin, huomenna yritän ehtiä salille. Saksantunti menee huomenna tosin kuntoilun edelle, tunteja ei tämän kevään aikana ole enää kovin montaa jäljellä. Meninpä vielä itse ehdottamaan esitelmien pitämistä, se kun on niin hauskaa ja erityisen opettavaista… Jossakin välissä täytyy siis sellainen tekaista, ehkäpä otan aiheeksi kuntosaliharrastuksen.

Jatkan tunnustusten tekoa ruokailujen osalta. Tänään söin aamulla hätäisesti palasen täysjyväleipää salaatilla ja juustolla. Huonon aamiaisen seurauksena nappasin vielä hätäisemmän kaurakeksin ennen lounasta. Lounas kiinalaisessa ei ollut erityisen epäterveellinen, mutta hurmaavalta lounasseuraltani en tullut pistäneeksi merkille tarkkoja määriä. Iltapäivä livahti ohi melkein huomaamatta ja pari tuntia sitten havahduin näläntunteeseen, jota siirsin eteenpäin palasella leipää.

Mistä saisin ostaa tai lainata vähän järjestelmällisyyttä, jonka voimin tekisin iltaisin valmiiksi tarkoituksenmukaiset eväät aina seuraavaksi päiväksi? Lisäksi tarvitsisin selkärangan, joka nostaisi takapuoleni ylös tuolilta oikeaan aikaan päivästä, etteivät ruokailuvälit venyisi turhan pitkiksi. Olen myös huono pakottamaan itseni syömään kaikki varaamani eväät, jos vatsani täyttyy ennen aikojaan.

Päivä kerrallaan, sanovat. Toivottavasti pääsen huomenillalla kirjoittamaan vaihteeksi onnistumisesta. Joko joku muu on muuten alkanut tahollaan kirjoittaa ruoka- tai treenipäiväkirjaa?

Eilinen hyvä treeni ei näköjään auttanut pääsemään flunssapöpöä pakoon, olo alkaa olla tosi kurja. Elättelen vielä pieniä toiveita, että kyseessä olisi vaan pikku vilustuminen. Tänään jää kyllä haaveilemani lenkki väliin.

Mieliala on kuitenkin korkealla. Töissä on mahtavaa, lapset ovat kunnostautuneet koulussa ja olen tavannut viime päivinä sekä työ- että vapaa-ajalla uusia, mielenkiintoisia ihmisiä. Luotan siis positiivisen ajattelun ja ruusunmarjahaudukkeen voimaan ja taistelen tätä lähes näkymätöntä vihollista vastaan.

Rasvakilon polttaminen sujuu hienosti, vaaka väittää jo puolen kilon pudotusta, mutta todellisuuden näen varmaankin mittanauhasta reilun viikon päästä.

Kirjoittaminen tuntuu yhtä tahmealta kuin muukin toiminta tänään, joten hyppään hetkeksi koneelta pois ja haen vahvistusta kiinalaisesta ruoasta.

Uskomatonta, mutta olen onnistunut hävittämään molemmat hienot jumppasalikenkimeni. Muuttofiiliksissä tulee tietenkin arkistoitua tavaroita epätavallisiin paikkoihin, mutta ne epätavallisimmatkin (kissojen ruokalaatikko, pesuainekaappi, kirjahyllyt ja lämminvesivaraaja) on nyt käyty läpi. Täytyypä toivoa, että jossakin keskustan myllätyistä tavarataloista on sisäkenkiä myynnissä erityisalennuksella.

Juhannus ja sen myötä seuraava virallinen mittaus on yllättävän lähellä. Kehoanalyysi oli toki mieluisaa luettavaa jo tässä vaiheessa, mutta tavoitteeni on vielä kaukana. Ajattelin seuraavien parin-kolmen viikon aikana hankkiutua eroon myös yhdestä rasvakilosta, se kaunistaisi kokonaiskuvaa kummasti (sekä paperilla että peilissä). Hölkkääminen onneksi auttaa ja juoksu käykin koko ajan miellyttävämmäksi teiden sulaessa. Jos käytän ajan oikein, oikein tehokkaasti, kilo on palanut kymmenen päivän kuluttua. Tänään aion kuitenkin - kenkien puuttumisesta huolimatta - mennä hankkimaan lisää lihasmassaa salilta.

Tässä linkki Euforianin Facebook-sivuille, käykää tykkäämässä ja vilkaisemassa kuvia jänskästä kuntotestitilanteesta. Videokin julkaistaan varmasti piakkoin.

http://www.facebook.com/Euforianoy

Puoli lounastuntia kirjoittamiseen käytettyäni on helppoa, ehkä jopa välttämätöntä tinkiä ainakin tämänpäiväisestä annoskoosta. Toivottakaa onnea ja selkärankaa lopuillekin yhdeksälle päivälle…

Olenpas pitänyt pitkän paussin! Todennäköisesti joudun varautumaan siihen, että kuukauden ensimmäinen viikko menee aina töissä niin pitkäksi, ettei venähtäneiden työpäivien päälle sullottujen salikäyntien jälkeen enää ehdi kirjoittaa. Lapsetkin kuitenkin vaativat osansa, jonka suon heille mielelläni.

Viime viikolla tapahtui varsin paljon kaikenlaista. Sään lämmettyä inhimilliseksi olen taas kävellyt aamuisin töihin, mikä herättää loistavasti uuteen päivään. Parikymmentä minuuttia raittiissa ilmassa omien ajatusten tai lasten jutustelun kanssa vaihtaa tahmeamminkin alkaneen aamun suunnan parempaan. Lisäksi työmatkoista kertyy päivittäin viitisen kilometriä hyötyliikuntaa, mikä tuntuu hyvältä lisältä kuntokuuriin.

Viikon jännittävintä tapahtumaa jouduin odottelemaan torstaihin asti. Kuntotestaajatuttavani Euforianilta halusi filmata Villatehtaalla yrityksensä esittelyvideon, johon pääsin toiseen ns. pääosaan, eli testattavaksi. Itse testi ei ollut minulle vieras - kuten voitte ensimmäisestä blogimerkinnästäni lukea, olen mittauttanut kehoni ulottuvuudet aiemminkin, tarkemmin sanottuna tammikuun loppupuolella. Videointiin liittyvä jännitys haihtui pian, kun totesin kuvaajan ja avustajan olevan minulle entuudestaan tuttuja. Toisen pääosan esittäjää en tuntenut, mutta totesin kilpailemisen hänen kanssaan olevan tuhoon tuomittu ajatus, kaverilla oli todennäköisesti yhdessä – missä tahansa – raajassaan enemmän lihasmassaa kuin minulla koko kropassani. Melko lailla täydellä teholla huhkin tästä huolimatta, uhmaten urheasti inhottavaa ajatusta filmillä näkyvästä, hiestä kiiltävästä porsaannaamastani.

Tässä testauksen kulku pähkinänkuoressa: Ensin kerätään perustiedot lomakkeelle, ikä, paino, pituus ja muut strategiset mitat tarvitaan koneen myöhemmin tekemiä laskelmia varten. Lisäksi kysellään henkilön liikuntatottumuksista sekä mahdollisista sairauksista, viimeksi mainittuja lähinnä riskien kartoitusta varten. Varsinainen testaus alkaa verenpaineen mittauksella sekä lihaskuntotestillä. Näiden jälkeen on jännittävin ja ylivoimaisesti helpoin osuus: kehon koostumuksen mittaus. Nerokkaan laitteen päällä seistään joitakin sekunteja, jonka jälkeen synkimmät salaisuutesi tallentuvat tietokoneelle myöhempää kauhistelua (tai ihastelua) varten. Tästä päästään seuraavaan, hikisimpään vaiheeseen eli tietokoneohjatun kuntopyörän selkään. Tavoitteena on polkea tietyllä nopeudella mahdollisimman pitkään koneen lisätessä vastuksia aina parin minuutin välein. Tästä selvittyäsi, pyyhkiessäsi joka huokosestasi virtaavaa hikeä hupenevaan kasaan käsipaperia ja huuhdellessasi veren makua suustasi kylmällä vesijohtovedellä, voit henkisesti valmistautua tulostimen suoltamaan pinoon testituloksia.

Puolitoista kiloa lisää lihasmassaa! Loistavaa! Rasvaprosentti pienentynyt, tosin vain yhdellä yksiköllä ja sadalla grammalla, mutta kuitenkin! Metabolinen ikäni on alentunut kahdella vuodella, kertakaikkisen, uskomattoman mahtavaa! Sokerina pohjalla positiivinen muutos perusaineenvaihdunnassa, sadan kilokalorin päivittäinen lisä kulutukseen. Ajatelkaapas tätä! Vajaan kahden kuukauden varsin maltillisella ja hauskalla harjoittelulla jo näin lupaavia tuloksia! Vielä pari huutomerkkiä!!! Suosittelen lämmintäkin lämpimämmin kehoanalyysiä ja kuntotestausta kaikille harjoittelun aloittaville. Vaaka ja mittanauha antavat toki yhtä lailla lisää motivaatiota jatkamiseen, mutta tietokoneen tuottamat konkreettiset lukemat tuovat aivan voittamattoman fiiliksen.

Tänään taas reippaana salille täynnä uutta virtaa. Näkemisiin siellä!

Olipa kertakaikkisen mahtava hankifutisturnaus lauantaina! Perjantaina oli hiukan päänsärkyinen olo, joten pelkäsin jo hetken jonkin pöpön päässeen vihdoin minuun käsiksi. Huima määrä työkavereistani on ollut jos jonkinlaisessa taudissa ja on suoranainen ihme, että olen itse säästynyt sairastelulta. Lauantaiaamuna vointini oli kuitenkin hyvä, joten pääsin kuin pääsinkin lentokentälle muiden Fittiläisten mukaan.

Sää oli loistava, ainoastaan tuuli vähän kiusasi. Tapahtuman järjestänyt Hyvinkään palloseura oli kuitenkin rakentanut sekä miehille että naisille omat, kamiinoilla lämmitetyt telttansa ja kuntosali puolestaan tarjosi asiakkailleen loimulohta herkullisella kastikkeella. Huippuhyvää seuraa ei myöskään sovi väheksyä lämmittävänä tekijänä.

Tärkeintähän ei toki ole voitto, vaan reilu ja hauska peli (poikkeuksena sääntöön tietenkin klassinen HIFK: “tärkeintä ei ole voitto, vaan se että pääsee jätkien kanssa suihkuun…”), mutta silti Hyvinkään Fitin sijoittuminen sekä ensimmäiselle että kolmannelle sijalle tuntui kruunaavan aurinkoisen, hilpeätunnelmaisen päivän. Valokuvia peleistä on mm. Heli Metslan galleriassa.

Poikkesin illalla muutamaksi tunniksi voitonjuhliin, mutta perjantainen päänsärky palasi puolilta öin lisävahvistuksien kanssa ja näin ollen -kelpo syystä - säästyin enemmältä vanhoille kalkkunoille täysin sopimattomalta valvomiselta. Verrattain aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta makasin koko sunnuntain sietokyvyn rajoilla hypähtelevässä päänsäryssä. Illansuussa, juuri kun aloin pohtia kuinka mukavaa synnyttäminen oikeastaan onkaan pääkipuun verrattuna, särkylääke yllättäen tehosi jättäen vaan lievän huminan jälkeensä.

Vaihdan maanantaitreenin tunnin kävelylenkkiin, tänään vaihto on tarpeen myös ajatusten tuulettamiseksi. Saliohjelmaan palaan kiltisti huomenna. Oletteko muuten huomanneet, kuinka paljon reipas lenkki keventää mieltä? Asiat palaavat nöyrästi todelliseen mittakaavaansa. Taidanpa vielä laittaa Bobby Darinin soimaan lisärentoutukseksi… vai soittaisinko äidille, niin kuin jokainen kypsä aikuinen tekee huolten vaivatessa?

Ihanaa, lämpöisen tunnelmallista iltaa toivotan teille kaikille. Vielä on kirpeitä pakkasiltoja jäljellä kodin lämmön korostamiseksi!

Osuipa puheenaiheeksi kaikenmoiset motiivit kuntosalilla käynnille. Odotatko kuntoilun hyötyjen lisäksi päivän treeniä myös tavataksesi ihmisiä? Ehkäpä olet ajan mittaan pistänyt merkille sen mielenkiintoisen oloisen tyypin harjoitteluajat..? Jalkasi kulkeutuvat keveästi salia kohti, rappuset hypähtelet kaksi kerrallaan, jo ennen pukuhuoneeseen suuntaamistasi luot toiveikkaan vilkaisun ympärillesi – onkohan hän tänään täällä?

Jokainen motivaation aihe on varmasti yhtä arvokas, etenkin aloittelijalle, joka tarvitsee muutamat ensimmäiset harjoitteluviikkonsa löytääkseen rutiinin liikuntaan. Pysyvän, loppuelämän kestävän motivaation löytäminen vaati kuitenkin aitoa itsestään välittämistä. Välittämisellä en tarkoita välttämättä kehonsa jatkuvaa ruoskimista juttagustafsbergimäiseen kiiltävänpinkeään, rasvattomaan muotoon, jonka kaltaisia tapaa poikkeuksellisen kuumina kesinä kaukaisilta savanneilta. Tarkoitan sellaisten asioiden pitkäjänteistä harjoittamista, jotka edesauttavat todellisen fyysisen ja henkisen tasapainon rakentamista.

Ja kuinka kauniita ihmiset ovatkaan – etenkin me naiset, vaikka niin sanotun enemmistön edustajana mielelläni lepuutankin katsettani miehissä. Käydessäni uimahallissa pari viikkoa takaperin nautiskelin tavallista pidempään saunan lämmöstä. (Sivumennen sanoen, halli on varsin viileä talvisaikaan ja altaasta noustessa seinien upea mosaiikkitaide saa lämmittää sekä sielua että ruumista.) Vastapäisillä ylälauteilla istui varmasti maailman kaunein näky: nuori äiti pikkuisen tyttärensä kanssa. Tyttö, ehkä parivuotias, kyseli mieltään askarruttavista asioista, joita äiti pienokaisensa päätä hyväillen sitten avarsi. Minuuttien kuluessa tuudittauduin lämpimään tunteeseen, jonka puhtaan rakkauden ja hellyyden näkeminen aiheuttaa. Tuo rakastava äiti ei varmasti olisi kelvannut yhdenkään trendilehden kanteen, mutta kuinka paljon enempään hän pystyykään!

Miten monta muuten täydellistä hetkeä tuhlaammekaan miettien pikkuruisia murheitamme, jo syntymässä saatuja persoonallisia ulkoisia ominaisuuksiamme. Ainakin alitajuisesti, ellemme suorastaan tietoisesti rakennamme väärän kokoisia muotteja, joihin emme voi koskaan mahtua. Me olemme ihania, naiset! Rakastetaan naisellisuuttamme, rakkaudentäyteinen katse kun todistetusti muuttaa kenet tahansa kauniiksi – myös meidät itsemme.

Kohta on pakko mennä nukkumaan, silmät eivät tahdo pysyä auki, mutta halusin kirjoittaa muutaman rivin.

Uusi treeni tuntuu mielettömän hyvältä! Neljän suunnitellun treenipäivän ohjelmien läpikäyminen paperilla tuntui vaivalloisemmalta kuin käytännön harjoittelu. Tosiasiassahan kunakin päivänä tehtävänä on vain muutama yksinkertainen liike.

Ensi viikolla pitäisi ottaa perinpohjaisia mittoja ensimmäisen arviointipisteen tullessa vastaan. Jännittää hurjasti. Paino ei ainakaan ole pudonnut, päinvastoin. Ehkäpä olen saavuttanut muita, tärkeämpiä tavoitteita?

Ihania unia kaikille! Toivottavasti olen vielä huomennakin samaa mieltä treenin tunnusta lihaksissa…